18.3. - 12.4. 2006 Naamatauluja Katja Bohm, Juulia Jaatinen, Joonas Jokiranta, Inga Mustakallio, Tero Karvinen, Vilja Turtiainen, Inka Yli-Kotila, Kati Roover, Erno Peltonen, Juhani Tuomi, Iidamaiju Tikkanen, Pauliina Järvinen, Sanna Nenonen, Saara Piispa, Riikka Paananen, Eveliina Könttä ja Tuomo Rosenlund.

Miten itse näet itsesi?
Miten vanhempasi sinut näkevät?
Millaisena haluaisit itsesi nähdä?

Kolmen eri painotuksen kautta on tarkoitus hakea sekä katsojalle että tekijöille uusia lähtökohtia omakuvan näkemiseen. Itsensä on helppo tunnistaa, mutta oma persoona muiden silmin nähtynä ei kenties ole luontevin tapa ajatella. Kiinnostavaa on myös nähdä kuinka erilaiset painotukset sekoittuvat toisiinsa: Onko teoksen lähtökohta se, millainen itse haluaisi olla vai miten vanhempasi sinut näkevät? Toisaalta voiko luontainen sankariaines löytyä suoraan peiliin katsomalla.

Omakuvaa on käytetty taiteessa läpi vuosisatojen, mutta se on yhä kiinnostava lähestymistapa tekemiseen. Aiheen ajattomuutta voi tarkastella monella eri tavalla. Sitä voi lähestyä taiteen teknisenä bravuurina, jossa mitataan todellinen kädentaito, mutta sen voi nähdä myös sisäisenä omakuvana, jolloin ei puhuta ainoastaan maalauksen näköisyydestä. Omakuva tarjoaa kuvataiteilijalle terapeuttisen mahdollisuuden tutkia sisäistä maailmaansa ja miettiä persoonaansa. Itselleen on vaikea valehdella.

Lopullinen teos ei ole 17 opiskelijan erilliset maalaukset, vaan ripustuksen voi nähdä teosten muodostamana maalausinstallaationa. Pelkkä sooloilu ei tee ryhmänäyttelystä kiinnostavaa, vaan pitää pystyä ottamaan muutkin huomioon ja antamaan heille tilaa. Sama pätee oikeassakin elämässä. Yksityinen muodostuu näin yhteiseksi.